Se tavallinen tarina

Rentouttava maanantai ja vapaapäivä oli kaikkea muuta kuin rentouttava.

Tarina alkaa vessasta. Tukkaa aamulla föönatessa olin kuulevinani auton oven äänen, käväisin eteissä ja näin pihalla tuntemattoman maasturin. Koska miehelläni on tapana ropata tuttujen ja naapurien autot, en ihmetellyt asiaa sen enempää ja palasin takaisin vessaan. 

Hetken päästä sama ääni ja kipitin jälleen eteiseen. Tällä kertaa pihalla ajoi mustamaija. Ajoi kohti metsätietä ja peruutti sieltä takaisin. Aloin vetää tossuja jalkaan mennäkseni ulos. Samalla hetkellä pihaan ajoi kolme maijaa lisää ja metsästä alkoi ilmaantumaan poliiseja poliisikoirineen. Olipa mukana oikea rosvokin. Oikein raudoissa. 

Yksi poliisisedistä huomasi minut ikkunassa ja tuli luokseni. Kertoi koko yön kestäneestä ammattirikollisten takaa-ajosta metsässä. Kaksi rikollisista oli saatu kiinni, yksi oli vielä kateissa. Kysyin luonnollisesti kuinka vaarallisesta rikollisesta on kyse. Kyse kuulemma omaisuusrikoksista eikä henkilö oletettavasti ole enää lähimaastossa. Oletettavasti? Pyysivät soittamaan hätänumeroon, jos tummissa märissä vaatteissa oleva ulkomaalainen mies tulee ovelle.  

Kauppaan lähtiessä, auton ikkunaa skrapatessa, oli todella epätodellinen olo. Ehkä jopa pelkäsin hieman. Meillä kun ei ole naapureitakaan lähellä, turha olisi apua huutaa.

Päivän aikana oloni hiemani keveni. Kirpputoreilla on sellainen vaikutus minuun. 

Kotimatkalla jo hieman hymyilytti, että kaikkea sitä pääsekin todistamaan. Ikään kuin aamuisessa ei olisi ollut tarpeeksi, noin 2km ennen kotia kömpi maantienojasta pipopäinen mies. Ei voi olla totta. Pääsin kotiin ja mietin mitä tehdä. Soitin hätänumeroon ja kerroin kuka olen ja mitä asiani koski. Hetken päästä sain puhelun, jonka taustalla soi poliisiauton sireeni. Kyselivät pipopään tarkempaa sijaintia. Kerroin jälleen tietoni.

Ikkunasta jännittyneenä tuijotin maantielle ja odotin poliisin ajavan ohi, mutta huomasinkin ko. pipopään istuvan tienhaarassamme bussipysäkillä. Soitin jälleen hätänumeroon ja kerroin kaverin pyrkivän Salon suuntaan. Seurasin tilannetta ikkunasta ja näin etäältä siniset vilkkuvalot ja kuinka poliisit keräsivät kaverin talteen.

Ihan hullu maanantai. 

Onneksi kirppislöydöt piristää mieltä. Jälleen kerran. Niistä lisää myöhemmin.