Juuttinarusta

Päätin tarttua aikanin kuluksi virkkuukoukkuun. Koska olen malttamaton, valitsin langaksi juuttinarun...

Osaan tasan kaksi silmukkaa. Ketjusilmukan ja pylvään. Niilläkin pärjää näin pitkälle.

Nyt kaksosten kanssa kirpparille.

Onnittelukortti

Onnittelu- ja joulukorttien askartelu on yksi lempipuuhistani.

Kortteja on helppo tehdä, eikä niitä varten tarvitse välttämättä käydä askarteluliikkeessä ostoksilla. Mikäli liimaa ja pahvinpala/kartonkia löytyy, pärjää kyllä.

Tässä yksi helppo vinkki:

Tarvitsen lehden, jossa on kauniita kuvia, sakset, liimaa, kartonkia, kaksipuoleista teippiä, koristekiviä/kiviä, valkoisen tussin.

Tässä minun versioni:

Minä turvaudun tekstin osalta tulostimeen, koska ponnisteluista huolimatta käsialani on surkea. Koristekivet on helppo korvata vaikka nomparelleillä tai pienillä paperimytyillä. Myös koruvarastot kannattaa tsekata läpi. Käyttämättömät helmet kätevästi kiertoon.

Ihanaa syyspäivää kaikille!

Joulumyyjäiset mielessä

Joulupukki toi viime jouluna mieluisan lahjan, Miia Seppälän Kaarnasydän ja sammalkranssi kirjan.

Kirjaa on tullut selattua paljon, mutta vasta nyt olen kokeillut reseptejä ja askarteluohjeita. Joulun alla iskee aina tarve askarrella.  Ja tänä syksynä päätimme siskoni kanssa toteuttaa jo tovin muhineen haaveemme ja askarrella oikein urakalla Wiurilan Käsityöläisten joulumyyjäiset mielessä. Huomenna haave on taas asteen lähempänä toteutumistaan, kun on myyjien ilmoittautumispäivä. Jännää.

Siskolla pysyy puikot ja virkkuukoukku näppärästi kätösissä ja ihania ideoitakin taitaa olla riittävästi. Tässä ensimmäiset huovutuskokeilut. Lupaavalta näyttää.

Kaipa mullakin tuo virkkuukoukku sormissa pysyy, mutta lankakerällä tuntuu olevan käyttöä koko perheellä juuri silloin kun minä sitä tarvitsisin. Ja illalla kun lapset ovat jo nukkumassa, omat silmät ovat liian väsyneet silmukoiden laskemiseen.

Muutenkin pidän enemmän puuhailusta paperien, kartonkien, nauhojen, nippeleiden ja nappuloiden kanssa. Nykyään valikoimat askarteluliikkeissä ovat valtavat. Ostokset täytyy tehdä järjellä. Jos ostaisin kaikki ihanuudet mitä haluaisin, olisin kovasti köyhempi ja kaapeissa olisi rutkasti hyödyttömiä, mutta niin ihania juttuja. Uskoisin, että en ole ainut, joka joutuu itseään ko. kaupoissa hillitsemään.

Takaisin kokeiluihini.
Ihka ensimmäisenä tein kirjan ohjeen mukaan kohotähden.

Kertun kanssa käytiin keräämässä jäkälää pihalta. Vanhat nuottikirjankannet pelastuivat saunan pesältä ja saivat uuden mahdollisuuden.

Sanoisin, että melko työläs projekti, pinsetit oli hyvä apuväline. Jäkälää oli reilusti, sain tehtyä kaksi tähteä. Etsivät vielä viimeistä sijoituspaikkaansa.

Kirjassa on myös herkullisia reseptejä. Tänään kokeilin vaahtokarkkien valmistusta. Loppuvaiheessa alkoi epätoivo iskeä, kun massa ei hyytynyt toivotulla tavalla. Ystäväni ehdotti kylmää vesihaudetta ja johan homma alkoi toimia. Ehkä jopa liiankin nopeasti. Kyllä niistä kuvankaltaisia tuli ja ainakin Kertulle maistuu.

Kiitos Titta! Kirja on ihana ja vaahtokarkit valmistuivat lopulta.

Hyviä makeisreseptejä/-linkkejä otetaan vastaan! 

Olisi myös kiva kuulla, mitä olette myyjäisistä joskus ostaneet tai ihastelleet!

Synttärisuunnitelmia

Marraskuu lähenee ja samalla Kertun 3-vuotissyntymäpäivä. Olen oppinut suunnittelemaan asioita ajoissa, ettei hyvät ajatukset jää toteuttamatta siksi, että ne hoksaa vasta juhlapäivän aamuna. Mietinnän alla on tärkeimpänä tietysti täytekakku. Tässä kuvia aiemmista aikaansaannoksistani.

Marsipaani ei ole lempimakujani, mutta siitä on melko helppo tehdä kivoja kakkuja. Enköhän minä  jotain kivaa sankarille ja vieraille keksi. Pari ideaa muhii jo korvien välissä. Arvasin etukäteen, ettei Googlen kuvahaku ole järkevä idea, koska ajatukset menevät entistä sekaisimmin. Näin kävi. Voi valtavaa, mitä luomuksia muut ovat onnistuneet väkertämään.

Lasten syntymäpäivissä on yllättävän paljon mietittävää. Tarjoilun osalta yritän muistaa vieraiden ruoka-aineallergiat ja -tottumukset. Pitää laskea kuinka paljon saa leipoa, ettei jää seuraaviksi päiviksi liiaksi närpittävää. Yleensä pakkaan viimeisille lähtijöille kotiinviemisiä, halusivat he sitä tai eivät.

Tarjoilun lisäksi pitää huolehtia, että toivotut vaatesetit lapsille ja itsellekin ovat puhtaana. Servetit unohdan yleensä ostaa. Kirjoitankin heti ylös. Ovat sitten kerrankin hankittuina ajoissa. Äitini jaksaa aina muistuttaa kahvikermasta. Ehkä tulevissa juhlissa sitäkin kahvipöydästä löytyy. Kutsukortit tilasin Ifolorilta ja ovat lähipäivinä lähdössä postin jaettavaksi. Sitten vaan toivomaan, että perhe pysyy terveenä ja juhlapäivä saapi tulla.


Kirppispöytäkin on nyt varattu. Tämä päivä aikaa hinnoitella juttuja ja huomenna alkaa tolkuton myynti. Kaikki siis Salon Radiokirppikselle ostoksille!

Armas aarteeni

Tässä yksi viimeisimmistä kirppisaarteistani. Mietin tovin sijoituspaikkaa ja päädyin asentamaan ...asennuttamaan valaisimen olohuoneeseen sohvapöydän päälle.

Onhan se aikast valtava, mutta ei loppujen lopuksi laisinkaan liian iso. Halkaisijaltaan n. 60cm.

Itse ostopäätöstä mietin hieman pienemmän tovin. Olen melko heikkona rottinkiin. Nappasin valaisimen kätösiini ennen kuin edes tajusin, että se on valaisin. Ja vasta kotosalla huomasin, että edellinen omistaja on irrottanut valaisimen katosta omaperäisesti katkomalla johdon. Onneksi isäni on sähkömies ja aviomieskin kätevä käsistään, paniikkia ei syntynyt.

Kodistamme löytyy fiksaationi vuoksi paljon rottinkia. Mm. ruokailuryhmän tuoleista ja näköjään myös kynttiläastioista. Mielestäni kuitenkin lukeudun niihin ihmisiin, jotka tietävät milloin liikaa on liikaa.


Olen uusimmasta löydästäni edelleen onnesta soikeana! 

Toivotan kaikille riemukkaita löytöretkiä!

Paras vuodenaika, tavallaan...

Oltiin koko perhe vaarin kera aamupäivä pihalla ja roskia poltellessa mietin, että syksy on oikeastaan aika ihana vuodenaika. Vaikka piha rumenee päivä päivältä jatkuvan sateen ja putoavien lehtien takia, en anna sen häiritä. Nautin sateettomasta päivästä ja raikkaasta ilmasta.

Huomaan olevani jotenkin muutoksen tarpeessa ympäristönkin muuttuessa. Kaapit on siivottu ja kiertoon lähtee taas läjäpäin tavaraa. Tänä syksynä huomaan luopuvani entistä helpommin. Yleensä annan esineen hetken puhua puolestaan, mutta nyt luotan ensireaktioon tavaroita lajitellessani. Kierrätys, hävitys tai "ehkä jonain päivänä". Pihalla tynnyristä nousee savu, hävitettävääkin siis löytyi. Onneksi alakerrassamme on yksi tyhjillään oleva huone, sille on nyt käyttöä. Ensi viikolla varaan myyntipöydän kirppikseltä. Saa myyntihommat hoidettua ennen kouluun paluuta.


Syksy on minulle mieluisa vuodenaika siksi, etteivät kesähelteet, saati kesähepeneet, sovi minulle. Eivätkä palelevat varpaatkaan miellytä. Pidän myös kerrospukeutumisesta. Talvi ja varsinkin syksy ovat otollisinta aikaa moiseen hömpötykseen.

Rakastan huiveja. Jos eteisessämme on pari korillista lasten tumppuja ja pipoja, vähintään saman verran on minulla huiveja. Ja vintillä ainakin yksi laatikollinen lisää. Suurin osa on kirpputoreilta ja sieltä niitä löydän jatkuvasti lisää. Osaa en muistaakseni ole ehtinyt käyttää laisinkaan, mutta koska ovat parin euron hankintoja, en ahdistu ajatuksesta, etten niitä koskaan tulisi käyttämäänkään. Pienen vaatehuoneen omistajana olen onnellinen, että olen hurahtanut huiveihin, en kenkiin tai hattuihin.

Ihanaa syksyä kaikille!

Heikkoutena kauniit lasiastiat

Kuten varmasti monella muullakin, on minullakin kippo ja kuppi -kielto päällä. Tarkoittanee sitä, ettei niitä mielellään kirpputoreilta kotiin raahattaisi. Kuvan jalallinen kulho on yksi kieltorikkomuksistani. Ostettu hiljattain Liedon osto- ja myyntiliikkeestä. Hinta oli muistaakseni 18e. Ei ole mikään antiikkimalja, mutta niin nätti, että olisi ollut rikos kävellä muina miehinä ohi.


Liedon osto- ja myyntiliike (Kievarintie 2, Lieto) on yksi lempikirpputoreistani. Suosittelen vierailua lämpimästi! Tavaraa joka lähtöön. On wanhoja vaatteita, kankaita, lankoja, virkkuutöitä, isoäidinneliöitä. Astioita harvinaisemmista keräilyastioista arkitavaraan, huonekaluja, kodinkoneita, valaisimia, kirjoja, leluja. Siis ihan kaikkea. Ja pääosin siis tavara on vanhaa ja retroa.


Kuvan kannelliset lasiastiat on molemmat Serafiinista. Yrityksellä on nykyään myymälä Turussa Raision Ikean lähettyvillä. Isomman ostin järjestämiltäni ko. firman sisustuskutsuilta ja pienemmä kesällä heidän uudesta myymälästä. Sisältöinä pienemmässä teepusseja ja isommassa 1-vuotiaiden kaksosten herkkuja, vesirinkeleitä. Rinkelit tosin loppuivat taas tänään ja kippasin tilalle mandariinit pois 3-vuotiaan kuorijamestarin ulottuvilta. Tykkää kuoria ja viljellä paloja, mutta suuhun ne harvemmin päätyvät.


Kuvan valkoinen penkki on Prisman alelaarista muutaman vuoden takaa. 


Luin juuri Turun Tienoosta, jotta Liedon asemalle vanhaan asemarakennukseen avataan ensi keväänä vanhan tavaran myymälä. Tuskin malta odottaa...

Maailman parhaat sämpylät

Tätä helpompaa sämpyläreseptiä saa hakea. 

Kaiken lisäksi ovat ääreishyviä!

25g hiivaa 

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

(nämä kulhon pohjalle)

5 dl vettä (kädenlämpöistä)

1 dl maitoa

(tätä tilkka edellisten niskaan ja sekoitus, sitten loput)

1,5 dl grahamjauhoja

11 dl venhäjauhoja

(tai 12,5dl vehnäjauhoja)

(ensin grahamit, sitten vehnät)

Taikina saapi jäädä melko löysäksi!

ripottele päälle n. 0,5dl jauhoja ja peitä liinalla

Kohota 1,5h! 

Kippaa taikina leivinpöydälle ja ripottele päälle jauhoja niin, että pystyt työstämään taikinaa .

Älä vaivaa!

Leikkaa taikinasta metallilastalla paloja.

Koolla niin väliä, kunhan ovat tasakokoisia.

Paista 240-250 asteisessa uunissa 20min.

Seuraava pelti paistuu 17 minuutissa.

Älä peitä valmiita sämpylöitä heti liinalla, jos haluat rapean kuoren!

Reseptiä voi muokkailla maun mukaan.

Esim. porkkana raastetta yhden porkkanan verran tai valkosipulirouhetta maun mukaan.

Näitä fantastisia sämpylöitä leivon nykyään melkeinpä joka toinen päivä. 

Suosittelen!